Taas puhun vain perheestäni, koska se on minulle maailmassa rakkain! Elämäni keskipiste, jonka ympärillä arki pyörii.

Allah on kaiken pääpiste!

Siis lauantai aamu, olen hereillä ennen 7am.

Miksi ihmeessä, mä en ymmärrä! Niin tietty, uudelleenkoulutukseni.

Kapteeni ilmoitti eilen että pyykkitupa on tänään kello 7am. Laitoin heti vastaan, että miksi ihmeessä ihmisen pitäisi herätä kello 7 niinä kahtena aamuna viikossa kun saisi nukkua!???

Perusteluiksi sain että voin mennä aikaisemmin nukkumaan, esim. 9pm. No se ei sovi kyllä, eihän tässä vielä seitsämänkymppisiä vanhuksia olla! Kapteeni sanoi myös että 8h yöunet riittää, jopa vähempikin.

Tähän mulla oli hyvä argumentti; Vuosi sitten tehty tutkimus on osoittanut että useimmille ihmisille 8h ei  todellakaan ole riittävä määrä unta vaan useat vaativat 9 ja jopa 10h yöunet. Lisäsin vielä että koska olen kipeä, siis Crp korkeahko ja tulehdusta vartalossa kokoajan, mulle kuuluu viikonloppuna 12h unet! Vastaus oli että saat pidentää niitä illasta tai nukkua iltapäivällä muutaman tunnin. En jää jankuttamaan vaikka tämä onkin kamalaa! Ihan kuin minua rankaistaisiin...

Voisinhan mä vaan jättää pyykinpesun Kapteenille ja jatkaa uniani, ihan kuin ennenkin. Mutta sitäkään en tee, koska mulla on näitä uusia vaatteita, sehän pesisis mun neuleeni 60  asteessa niin silloin jne olisi ollut vain kertakäyttövaatteita. Ei se uni niiiin tärkeää ole. Nukun kun pyykit on pesty. Ja heräsinhän Kapteenikin kantamaan pyykkikassin pesulaan ihan vain auttaakseen minua, vaikkei siellä kassissa paljon vaatteita ollutkaan. Gentleman!

Ihmettelen vaan, että miten muut tässä huushollissa osaavat viedä Kapteenia kuin pässiä narusta, mutten minä. Kapteeni on se joka vie minua!!!

Otetaan esimerkiksi Shaima, meidän kissa, josta Kapteenin päätöksen jälkeen tuli meidän tyttäremme.

Eilen Kapteeni söi tonnikalaa omilla höysteillään ja Shaima juoksi heti pihalta kotiin. Shaima odotti lattialla  kunnes "Isi" oli syönyt ja hyppäsi sitten pöydälle ja tuijotti  Kapteenia tyyliin "Missä mun tonnikalat on hei!" Sanoin Kapulle, että Shaima odottaa annostaan. Kapteeni sanoi ettei anna Shaimalle tonnikalaansa ja meni Shaiman luo hellitelläkseen tätä. Shaima haisteli hänen tyhjiä käsiään ja meni ikkunalaudalle verhojen taakse, selkä Kapteeniin päin. Ja niin kauas ettei Kapteeni yltänyt koskemaan. Ja sitten alkoi häntä heilua, sehän on vihaisuuden merkki. Siis Shaima oli ihan pissed off! Kapteeni yritti leperrellä ja ylettyä silittelemän, mutta Shaima teki selväksi että ilman tonnikalaa ei tule sovintoa.  Häntä vispasi ja selkä pysyi Kapteeniin päin!

Ajattelin että "hyvä Shaima, That's my girl!" Hyvä kun joku pistää Kapulle vastaan!

Huomasin Kapteenin sydäntä koskettavan ja näin hänen menevän jääkaapille, tonnikalaa hakemaan. Kyllä sitä sitten leperreltiin kauniille tyttärelle leppymisestä samalla kun Shaima nautti tonnikalastaan.

Mutta ei se sillä hyvä ollut. Kapteeni sanoi minulle että eikö hän saa enää syödä tonnikalaa tarjoilematta sitä Shaimalle. Sanoin hänelle että saa toki, jos pystyy olemaan lujana. Mutta eihän hän pysty, ikinä! Aina kun hän kieltää Shaimalta  jotain, niin hetken päästä hän menee Shaiman luo ja antaa hänen tehdä mitä mielii.

 Kerrottakoon myös se, että jos mä olisin ollut tonnikalaa syömässä, Shaimahan olisi hyäkännyt pöydälle, tai vaikka olkapäälle ja vaatinut osansa.

Kapteenia hän kuitenkin kunnioittaa. Osaa näet pyörittää tassunsa ympärille. Minua ei tarvitse miellyttää, koska en ole ruokkijakaan enää ja rakkauttakin saa Kapteenilta. Pah, kissakin valloitettiin!

Miten mies, joka rakastamansa vaimon, sanojensa mukaan on parasta mitä koko hänen elämässään ikinä on tapahtunut, kanssa osaa olla raudanluja päätöksissään, on noin yhden pienen karvapallon vietävissä ihan minne vain!

Voisinhan minäkin tietysti ajaa asiani ketkuilemalla ja juonittelemalla. Mutta en tee sitä. Kysyttyäni Kapteenilta "luvan" johonkin asiaan, ohitan vaan ei:n ja teen oman pääni mukaan. Enkä ole vielä ainakaan saanut sataa punnerrusta, 10 km marssia tai kutsua sotaoikeuteen rikkomuksistani.