Tänään alkoi heräämään pikkuinen toivonkipinä, että ymmärtäisin mieheni tapoja ja tottumuksia. Ei ymmärrys, ei ei, sillä mä en ymmärrä mutta "hyväksyn ja yritän aavistella" Kapteenin tottumuksia.
Mä olen tunnetusti hyvä kokki, mutta Kapteeniin mun ruuat ei uppoa, ei. Eikä tällähetkellä myöskään Miriamiin. Ja mä en ymmäärrä sitä, en niin millään. Siskot on aina tykänneet mun luomuksista keittiössä. Jotkut jopa unelmoi niistä. Mutta Kapteeni, hän on poikkeus. Hänen hyväksyntänsä on saanut ramadanin keitot ja eilinen ruoka, josta kerron hetken päästä. Kaalilaatikkoa hän rakasti!
Eilen tein "kasvisruokaa", siis minun mittapuulla kasvisruokaa.
Ensin paistoin jauhelihaa 250g (jo lihan vähyys tekee tästä kasvisruuan) sipulin, valkosipulin ja mausteiden kera. Sitten paistoin samassa tomaatipyretä ja kiehuvaa vettä päälle ja eikun porisemaan. Lisäsin sinne perunaa pikku kuutioina, kukkakaalia ja broccolia. Ja hyvää tuli.
Niin Kapteeninkin mielestä, MUTTA hän myrkytti sen khal'illa. Kuten myös kaikki ramadan keittoni kuten zorban ja hariiran. Olin vihanen mielessäni moisesta myrkytyksestä joka taatusti peitti kaiken maun alleen. Kapu sanoi vaan että käyttää khal'ia koska se laihduttaa, hmmmmp! Kaikkein pahinta on se, että khal aiheuttaa mulle kamalaa pahoinvointia. Siis se haju, maistamaan en suostu.
Siis Kapteenihan ei mennyt kanssani naimisiin sanojensa mukaan siksi että saisi siivoojan tai kokin vaan rakkautta varten! Eikä siivius ja kokkaus ole edes velvollisuuksiani muslimivaimona. Alhamdulillaah!
Joten siis, mä en kokkaa Kapulle vartavasten, vaan itselleni ja tytölleni, ja jos hänelle maistuu, niin vasso kuu. Usein kapu kokkaa itse itselleen kun tulee kotiin. Eläköön itsenäinen mies!
Tänään kun nousin vuoteesta, Kapteeni oli laittamassa aamiaista itsellen ja kahvia minulle. Hän paistoi munia. Minussa heräsi jo toivo, että hän syö jotain tavallista. Sitten kun hän laittoi munat lautaselle, toivoni murskautui. Hän kuorrutti koko homman PUOLLUKKAHILLOLLA!!!!!!!!!!! Munat oli kadonneet puollukkahillon alle ja hän söi tyytyväisen näköisenä! En ymmärrä ajattelin mä.
Mutta tarvitseeko minun edes ymmärtää, ehkä hänen ruokailutottumuksien hyväksyminen riittää. Mikä mä olen sanomaan miten pitää syödä. Tuo ihminenhän on terve kuin pukki ja minä taas hienoine ruokatottumuksine muistutan raatoa. Ilmeisesti Kapteenini nauttii kaikesta happamasta. Kuten minustakin, olenhan melko usein hapan.
Koulutan itseäni hyväksymään vaikken ymmärtäisikään. Niinhän se oikeasti menee tässä maailmassa.
Hyväksyn asioita joita en ymmärrä koska ne ovat muille tärkeitä!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar