Mua vähän nolottaa tuo eilisiltainen haloo talviajasta! Olen nimittäin tingannut kärsivälliseltä Kapteeniltani useaan otteeseen että milloin se talviaka alkaa, saamatta minulle mieluista vastausta. Hoitaisin nimittäin sen mieluusti jo pois päivänjärjestyksestä ja olisin sitten jo matkalla kevättä kohti. Mutta kun ei niin ei!
Ei nämä minun muutkaan asiat ole viimeaikoina sujuneet minun suunnitelmien mukaan, mutta avioliitossa on tehtävä kompromissejä edes "välirauhan" saavuttaniseksi. Aloitan sitten muuton jälkeen topakammin omalla tyylilläni.
Kerroin jo jossakin viestiketjussa että Kapteeni on laittanut minut uudelleenkoulutukseen, no siihenhän hänellä on hyvät aseet, eläkkeelle jäänenä armeijan kapteenina. Ja kaikki nuo aseet ovat luvallisia, kuten järjestelmällisyys, organisointikyky ja itsekuri.
Onneksi meillä on kaksi yhteistä kieltä että tulemme ymmärretyksi.
En ole saanut häntä tolaltaan kuin pari kertaa ennen avioitumista uhkailemalla pitkittää (delay) Halal-hetkeä. pitihän se kokeilla miten hän reagoi kun vähän "ravistelee". heh heh heee!
Vaikka Kapteeni ensimmäisen kuukauden aikana hieman huomautteli järjestelykyvyn puutteestani (oi miten kauniisti osasin ilnaista kaaokseni), suositteli hän minulle että opettelisin hänen avustuksellaan hallitsemaan ensimmäiseksi ajankäyttöäni. Deal sanoin minä.
Ei sillä, minulla ei ole koskaan kiire, enhän mä ole menossa mihinkään jos ei ole pakko. Koti näet on minulle se maailman paras paikka. Voi miten hyvä vapaaehtoinen "uhri" olisin jos mies haluaisi teljetä minut kotiin, mutta eihän minun Kapteenini, hänhän oikeen patistelee kodin ulkopuoliseen elämään. Viisas mies, muuten minulle kävisi äkkiä ympyrät liian ahtaaksi, jos olisi p a k k o olla kotona.
Ensimmäinen oppituntihan kuului että tekisin tämän pienen lintukotomme siivoustyöt sinä aikana kun Hän ei ole kotona. Mutta kun minusta juuri paras aika olisi viikonloppuna, kun perhe on koolla ja mulla on onnellinen olo ja tarvitsen "omaa" tekemistä. Ja enhän vois olla siivoamatta 3 päivää, pakko tehdä se joka toinen päivä kunnolla. Mutta nyt olen sitten yrittänyt "totella" Kapun mieliksi. Ei helppo, vaikka on noin pienestä asiasta kyse. Opin varmasti.
Tuosta pääsenkin sujuvasti aiheeseen kummia juttuja. Mehän olimme kumpikin olleet 2v. eronneina ennen kuin menimme naimisiin, joten olemme tottuneet omiin ympyröihin ja tapoihin tehdä asioita. Ensimmäinen kuukausi meni muuten siinä, että korjailtiin toistemme tekemisiä vuoronperään omilla "oikeilla" tyyleillämme ja siinä sivussa Kapteeni mäkätti minulle. Kestin sen juuri ja juuri. En ole tottunut miehen puuttumiseen ja mäkätykseen nimittäin kodin sisapuolella, joka on minun valtakuntani!
Mutta sitten tajusin että ei Roomaakaan päivässä rakennettu, onhan minun annettava hänelle aikaa tottua minun tavoilleni. Olinhan juuri mullistanut hänen koko pienen elämänsä tyttäreni kanssa ja mullistanut myös hänen pikku kotinsa.
Lupasin itselleni pysyä tyynenä (miten tällä tempperamentilla?) hänen tottumuksiensa kanssa. Asumme siis hänen sinkkuyksiössään vieläkin hetken.
Ensimmäinen kummastus minulle tuli ihan ensimmäisinä päivinä. Hänellähän on huge työpöytö käännöstöitään varten ja kaikki liikenevä säilytystila täynnä kirjoja ja kansioita, joten tilaa ei ole paljon. No raivasihan hän mulle osan hyllystä, tunnustetaan nyt sitten. Mutta kun mä purkasin mun hygieniatuotteita sisältävän matkalaukun vain osittain (Sari ja Iman ymmärtää koon ja mittasuhteet) niin laitoin muutamia hajuvesipulloja Kapteenin työpöydälle kun se on sopivasti käden ulottuvilla sängystä, jossa aina suihkuttelen parfyymia. Sitten laitoin muutamia vaihtoehtoisia hajuvesiä eteisen hyllykköön sekä parfymoituja rasvojani. Mitään muuta en ollut ehtinyt purkaakaan vielä.
Eteisen hyllykön edessä Kapu vaan kysyi että "mitä n u o ovat?" Vastasin että hajuvesiä, johon hän vain naurahti. Ihmettelin...
Illalla kun Kapteeni kotiutui tarahweesta, kuulin niin vakavan äänen sanovan tiukasti "mitä n u o tekee minun työpöydälläni?" että olin vähällä pompata sohvalta ylös ja tehdä asennon, kuten armeijassa. Tuli mieleen satu 3 karhusta... Olinhan laittanut vain muutamia pulloja parfyymiä siihen, what's a big deal, ajattelin, ja Kapteeni tolalataan.
Asennonteon sijasta tyydyn loksauttamaan leaut vaan auki ja katsomaan häntä kummissani. Kunnes sain puhelahjat takaisin; "Is my couple bottles of parfym on your table this kind a big deal?" Johon Kapteni alkoi nauramaan ja sanoi että miksi ihmeessä parfyymit pitää olla siinä eikä esim. hyllyssä 1½ metrin päässä. No tietysti siksi kun mä tarvitsen niitä s i i n ä. Ilman mun avustustani, ne oli jotenkin siirtyneet hyllyn. Ihmettelin suuresti.
En saanut alkuun tehdä oikein mitään, koska Kapteeni käsitteli minua kuin olisin juuri tullut arabimaista Eurooppaan Haaparannan sijasta. Opettti minulle kädestä pitäen mm. roskien lajittelua. En raaskinnut sanoa, että olen lajitellut roskia vuodesta -93, kun muutin ensimmäiseen uuteen rivitalooni. Katselin vaan Kapua rakastavasti kun hän opetti minua.
Mutta sitten tuo pyykinpesu. Se vasta koetteli kärsivällisyyttäni. Erehdyin alkuaikoina menemään kerran Kapun kanssa pyykkitupaan yhdessä. Varmaan muut pyykkärit ihmettelivät meitä. Käynnistimme koneen ja sitten se alkoi; Kapu painoi nappia 60 astetta kirjopesu kaikille pyykille ja minä 40 asteen nappulaa. Sanastelimme siinä ihan asiallisesti samalla kun selitin Kapteenille että olen pessyt pyykkini 16-vuotiaasta asti ja vaihdoimme vuoroin perään ohjelmaa, kunnes huomasimme että ruotsalainen vanhempi mies oli ottanut tuolin ja istui nyt katsomassa meitä kuin televisiota. Aloimme nauramaan ja lähdimme kotiin, tietysti vaihdoin ohjelmat 40 asteeseen vaihvihkaa poistuessamme. ;)
Kun pääsimme kotiin, selitin Kapteenille että ei kaikkia vaatteita voi pestä 60 ohjelmalla. Että vaatteet värjää, kulluu, kutistuu ja menee pilalle. Kapteeni sanoi että eipäs ja että hän mielummin ostaa sitten useammin uusia jos kuluvat, mutta pitää käyttää kuumaa vettä että B A K T E E R I T kuolevat vaatteista!!!! Mitääää! Bakteerit!!! Mitkä ihmeen bakteerit!!!!
Ihme etten mä pyörtynyt! Tätä minä en tajua, en. Kerroin jotenkin että vaatteissamme ei ole mitään bakteerijuttuja jotka liittyy pyykinpesuun. Pestään vaan puhtaaksi. That's it! Mutta ei, Kapteeni on ihan vakuuttunut, että ulkoa on tarttunut vaatteisiin bakteereita jotka pitää tappaa kuumalla vedellä.
Mä en ymmärrä. Mutten enään kajoa aiheeseen.
En sanonut mitään siitäkään, että mun ihanasta neuleesta tuli neulemekko, Kapteeni pitääkin siitä paremmin mekkona farkkujen päällä, koska nyt se peittää vähän paremmin. Auts!
Kapteeni pitää myös enemmän harmahtavista pyyhkeistämme, jotka oli tullessani v i t i v a l k o i s e t. Sanoin aluksi että haluan että valkoiseni on todella valkoiset, johon hän vastasi että "7abibaty ya keikati (kakkuni), voisitko alkaa käyttämään värejä sinun vain mustien ja valkoisten sijasta. Pidän väreistä." No hyvinhän se onnistuu Kaptenin avulla, kaikki valkoset on jonkun muun värisiä ja mustat haalistuneita hänen pyykkäyksensä tuloksena. Älkää kysykö turhaan, vastaus on kuitenkin "en ala pyykkäämään hänen sijastaan." Vielä ainakaan, vahinko on jo tapahtunut.
Siis tämä asia muiden lisäksi, on ollut todellista koulutusta minulle. Sabria. Lisää sabria.
Tämä on jo ihme minun elämässä että suostun pukemaan ennen vitivalkoisen nykyään valkoiseen vivahtavan paidan päälleni. Todellinen ihme!
Eikä tässä läheskään kaikki.
Eilen alkoi koulutus nukkuma-ajoistani. Olen kuullut lukuisia kertoja ihmetteleviä kysymyksiä siitä miksen nuku silloin kun hänkin. No enhän mä voi, on painajaisia, stressiä, FB ja kivut jotka pitävät minut hereillä yön pimeät tunnit.
Eilen Kapteeni ei antanut periksi ennenkuin luovutin puolenyönaikaan ja menin vuoteeseen. Hän "telkesi" minut seinän puolelle. Sieltä en pääsisis hiippailemaan keittiöön, muuten kuin ylittämällä hänet ja murskaamalla hänen luunsa painollani. Siinä vaiheessa kun hänen luunsa murskautuisi, mun matkani katkeaisi. Tyydyin ja pakottauduin pysymään huonounisena viime yön vuoteella. Lukuisia kertoja suunnittelin hiipailemista keittiöön, mutta ajattelin yrittää edes olla vuoteessa öiseen aikaa. Unta ei tullut. Sitten kun tuli aamuyöstä, heräsin vähän väliä ja mietin mahdollisuuksiani päästä keittiöön huomaamatta. Aina luovutin ja torkuin kunnes 7:ltä nousin sitten aamuaskareisiin ja laittamaan Miriamin kouluun ja sitten pääsinkin tänne.
Nämä on todellisia ihmeitä minun elämässä. Niitä on paljon lisää. Mm meidän ruokatottumuksemme. Kaikkea sitä näkee kun on päässyt 48 vuoden korkeaan ikään, heh.
Ainoat syyt miksi kestän tämän lisää Sabria-koulutuksen/rääkin, on se, että a) olen muslimi ja sabr on hyväksi b) avoliittomme oli niin selkeä Allahin johdatus C) rakastan Kapteenia sydämestäni. Hän on harjoittava, uskova muslimi, hyvä ja rakastava aviomies ja isä sekä minun Qadar Allah.
Koittakaa kestää, tämä on minun "tyhjää nyhjästä". Onnellista päivää kasikille ja Allahin siunausta ja varjelusta, amiin.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar