Tämä ei varmaan jaksa kiinostaa ketään, on ihan tyhjää nyhjästä taas. Ja aina mä puhun Rakkaasta Kapteenistani. Ja aina asiat pyörii vaan mun ympärillä, mutta tämähän on mun blogi ja henkireikä.
Jos päätät kuitenkin lukea tämän, koita kestää. :)
En ole oikein uskonut Kapteenin aloittamaan kampaajaan "Elämän järjestys uusiksi." Mutta se alkaa toimia. Ihana tunne!
Kömmin vuoteeseen joka ilta 11 mennessä, tulee uni tai ei, ja kyllähän se jossainvaiheessa aina tulee.
En syö enää illalla lämpimiä aterioita vaan esim voileivän, niin ei tarvitse ainakaan röyhkiä ja valvoa.
Olen ollut kolmena päivänä kaupungilla ja vastustanut kiusausta syödä Mäkkärissä 18 nugetin kisapakkauksen. Paino pudonnut tässä 2kk aikana 1,5 kg, onhan sekin jo jotain. Nämä on mun omia päätöksiä.
Pysynyt poissa FB:stä puoleenpäivään saakka. Tämäkin omia muutoksiani.
En ole sunnuntain jälkeen riehunut Kapteenin kanssa, ja siitä mulla on hyvä mieli, koska ei hänkään riehu mistään asiasta. Ikinä.
Käynyt kaupungilla 3:na päivänä tälläkin viikolla. Mun täytyy kuulemma olla aktiivisempi.
Teen usein kasvisruokaa ja kuorrutan kaiken, siis ihan kaiken paksulla tomaattikastikkella Kapteenin mieliksi (kunhan olen ottanut itselleni annoksen turvaan ennen tomaattisoosia). Ja teen kiitettävää ruokaa jopa Kapun mielestä. mikä sinänsä on aika saavutus ottaen huomioon hänen erikoiset ruokailutottumukset.
Paljon on vielä saneerattavaa, jota en ole vielä alkanutkaan.
Rahaa en osaa edelleenkään käyttää tuloni huomioon ottaen, vaan annan palaa. Se täytyy kyllä muuttaa siihen asti kunnes alan tienaamaan. Koska puolisoni ei ole mikään rikas öljysheikki.
Ajatella että ihminen on elänyt 49-vuotiaaksi (gulp, siinä se uusi ikä nyt tömähti! Hyi kun tuntuu ikävältä kääks!) tälläisillä tavoilla! Millaisten ihmisten kanssa mä olen elänyt kun valituksia ei ole tullut. Ihmettelen vaan. No samankaltaisten, ei armeijalaisten.
Mä olin niin kamalan negatiivinen näitä Kapteenin muutosjuttuja vastaan, mutta ihana tunne kun saa jotain positiivista muutosta aikaan, täytyy muistaa kiittää rakasta sponsoriani!
Ja mä uskon täysillä että me tullaan ihan hyvin toimeen Kapteenin kanssa, me opitaan toisistamme, mutta kyllä alku on ollut hankalaa. Kyllä sitä täytyy olla hulluna rakkaudesta että jaksaa vielä tässävaiheessa elämää alkaa tätä avioliittorumbaa. Mutta yksin ei ole hyvä olla.
Sitten noihin makuasioihin, joissa mä en ihme kyllä ole saanut ymmärtämystä oikein koskaan. Voitteko kertoa mulle tämän luettuanne, olenko mä ihan outo makuineni. Kiitos, jos joku sen tekee.
Ja ei sillä, että itse pukeutuisin hyvin ja maulla, mutta tiedän mitä se on.
Oltiin tuossa taannoin kenkäkaupassa ja Kapteeni halusi ostaa mulle valkoiset tennarit /lenkkarit!!!!
Ajatella! Ymmärrätteks te tuollasta!!!!
Minusta pelkkä ajatuskin on absurdi!
Ensinnäkään lenkkarit/tennarit ei ole naiselliset ja valkoinen väri, se on jotain järkyttävää! Ajatella vaikka siskoja bussipysäkillä, mustat tai värikkäät pitkät kaavut ja VALKOISET lenkkarit pilkottaa alta. Se on kyllä tosi mautonta, ja tälläistä nähdessäni, mun on pakko katsoa muualle. Muuten mun silmiin sattuu.
Okei, jos niitä käytetään vain lenkkeilyyn, sen mä voin ymmärtää. Mutta ei kaupungille. Mutta mielummin muut kuin valkoiset.
Ja eihän lenkkeily sovi mun i m a g o o n . Miltä sekin nyt näyttäsi.
Mun täytyy kävellä tyylillä, arvokkaasti ja rauhallisesti! Ei saa juosta koskaan, vaikka oli hengenlähtö kyseessä.
Mä en vaan voi laittaa tennareita ollenkaan jalkaan, oli väri mikä tahansa, ne ei sovi mun i m a g o o n!
Mähän olen pian 50v. nainen, miltä sekin näyttäis? No ihan siltä että jäljittelisin jotain koulutyttöjä. Tätä Kapteeni ei muka ymmärrä.
Voi olla että tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että olen kävellyt suurimman osan elämääni korkeakorkoisilla kengillä. Naisella kun on korot, ryhtikin paranee ja kävelytyyli muuttuu naisellisemmaksi. Ja tuntuu niin naiselta.
Jotkut teistä näki kuvia kun ostin itselleni ekan kerran elämässäni a) ihan ilman korkoa olevat b) pitkävartiset saappaat! Kyllä mä mietin pitkään että onko "sopivaa" kävellä noissa kengissä muslimina ja viiskymppisenä naisena!
Päätös vaatikin konsultointipuheluita Suomeen kahdelle siskolle, Nooralle ja Sarille. Noora näytti punaista valoa, Sari vihreetä, oli itsekkin harkinnut samaa. No Sari on nuorempi kyllä ja Noora samanikänen kuin mä. Mutta ostin kuitenkin, ihan kuin jonkun pikkutytön haaveen täyttäminen.
Toinen asia mikä ei sitten millään sovi mun i m a g o o n on se, että mä en voi kantaa julkisella paikalla vessapaperipakkausta!!! En, en ja en. Se ei käy.
Ymmärrätteks te sitä? Kukaan? Joku?
Mun ex-miniäni repi siitä aina viikon hauskuuden. Menimme yhdessä kauppaan ja hän kantoi mun WC-paperit kotiin. Hän nauroi mun imago-jutulleni päin naamaa! Mutta mä en edes antanut hänen kävellä niiden WC-paperipakkausten kanssa mun rinnalla, vaan hieman erikseen. Musta tuokin on mautonta että naisen pitäis julkisesti kantaa niitä.
Mun imagoon sopisi, että mä olisin ison talon valtiatar, liehuisin kaavuissani, korkeakorkoisissa kengissäni, iltaisin baljettiminihameissani, kaunis kissani käsivarrellani. Ja sisäkkö hoitaisi muut ikävät asiat. Mä vaan harrastaisin; lukemista, maalausta ja lörpöttelyä!
Tätä odotellessani tyydyn olemaan tämän yksiön valtiatar korkeakorkoisissa kengissäni, baljettiminihame päälläni ja alistun tuon kauniin kissani metkuihin.
Onnellista päivää!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar