lördag 23 oktober 2010

Asenne

Kapteenista huokuu aina pehmeämpi asenne sen jälkeen kun on istunut moskeijassa rupattelemassa Imaamimme kanssa. Mashallah mikä veli, Palestiinasta muuten.

Hän muistuttaa Kapteenia siitä että Eurooppalaisen naisen ei ole helppoa elää arabin kanssa. Mashallah.

Kysyy myös aina toisinaan mieheltäni että miltä avioliitto tuntuu ja mieheni ylistää hänelle avioliiton onnea ylitsevuotavasti aivan kuin tietämättömänä haasteista, lue ongelmista. No pikkuhuoliahan ne ovat, mitä meillä on. Lähinnä minun oikkuiluani, koska Kapteeni ei anna minun uudelleenkouluttaa häntä.

Taas asiaan. Imaami olikin sanonut että pitäisiköhän hänen ottaa toinen vaimo.

 Eiiiiiiiiiiiiikä, sehän tietää että pian on kahden talon isännällä on kaksi vaimoa ja se on kyllä Kapteeni joka on laittanut tämän idean itämään Imaamin mielessä. Epäilen ainakin, sillä Kapteeni tuntee "lähestulkoon" vain moniavioisia perheitä ja suvustakin valtaosa on moniavioisia, hänen sanojensa mukaan.

Sillä Kapteeni puhui aiheesta jo ennen avioitumistamme. Mutta Kapteenin päätöksestä asia on jäissä. Kuulemma ainakin vuoden.

Mä olen hyväksynyt tämän ennen avioitumista, joten Bismillääh vaan, jos Kapteeni haluaa elää hiukan vielä tiukempitahtisessa elämässä. Sanoin suoraan hänelle, että kaivaa asialla verta nenästään. Sillä hänen rauhallisella tyylillään, kiire tulee.

Mutta koska Allah on tämän mahdollisuuden antanut miehelle, mikäs minä, Allahin palvelija olen asiaan sanomaan paljoakaan.

Itseasiassa, mä näen siinä paljon hyviä asioita. Vaikka se ei missään nimessä aluksi voisikaan olla helppoa. Pelisäännöt pitäisi olla tiukat. Ei kilpailua vaan perhe pitäisi olla kaikkien yhteinen yritys.

Jos Kapteeni menisi naimisiin, hän toivoisi että tällä siskolla olisi jo lapsia mielellään ja haluaisi mahdollisesti lisää. Sisarukset on tärkeitä, Miriamillekin olisi varmaan ihanaa saada sisaruksia.

Sitten mähän saattaisin saada tästä siskosta parhaan ystävän. Me voitaisiin viettää aikaa yhdessä päivisin kun Kapteeni on opiskelemassa tai töissä, niin ei olisi mitään jännitteitä kun mies ei olisi paikalla. Me voitais siskon kanssa auttaa toisiamme aina tarpeen tuleen.

Sitten olisi myös vapaa-aikaa joka toinen päivä. Jihuuuuuu!

Uskon, että kahden vaimon perheeseen sopeutuisi, kun kaikki osapuolet olsivat rehellisiä ja uskovaisia!

Aluksihan Kapteeni haaveili sinisilmäisistä ja vaaleatukkaisista lapsista, siis skandivaimosta, mutta palautin hänet maan pinnalle. Koska se mitä olen käännynnäisten musliminaisten kuullut kommentoivan moniavioisuudesta, ei anna pienentäkään toivetta Kapteenille sinisilmäisistä ja vaaleahiuksisista lapsista.
Mielumminhan mäkin ystäväksi haluaisin skandin, jonka kanssa osaisin kommunikoidakin, mutta ei lupaavalta näytä.

En hetkeäkään epäile, etteikö Kapteenista olisi kahden vaimon aviomieheksi, sillä hänellä on aina ennen minua ollut 2 vaimoa kerralla. Ja hän on niin Allahin lähellä että ei tekisi meille vääryyttä.

En tiedä toteutuuko Kapteenin toive tai jos ja kun, milloin se toteutuu. En ole asiani kanssa yksin, tunnen siskoja jotka tarvittaessa neuvovat ja tukevat asiassa, koska  ovat "samassa  veneessä". Ei se vaivaa heitäkään joten miksi minäkään sillä vaivaisin päätäni.

Olen, siis elän. Ylistys Allahille maailmojen valtiaalle.

3 kommentarer:

  1. ihana kirjoitus..mutta tuli mieleeni se että vaimoillahan olis hyvä olla omat kodit...eli siinä mielessä ei välttämättä toteutuis se lasten yhteiskasvattaminen ja kotitöiden jakaminen...Ja itse kokisin epämiellyttävänä saman kodin jakamisen "vuorottelujen" takia..en haluais vahingossakaan kuulla heidän vuorostaan kantautuvia ääniä omaan huoneeseeni...
    Tai no ethän sä kyllä maininnut että samassa kämpässä olisitte.. :D
    Ja sitten pitäis löytää yhtä vastaanottavainen vaimo ku sinä :) Eli vaikka hyväksyisi toiseksi vaimoksi tulemisen,ei se tarkoita että haluaa hengailla ja kaveerata sen ykkösen kanssa ;)
    Mulla itsellä oli kerran harkinnassa kakkosen paikka vanhemmalle veljelle jolla oli jo 6 lasta ja ikääntyneempi vaimo...Ykkönen ois ollu sikamustis,hänelle kun vihjattiin asiasta..minä en niinkään ois ollu mustis (kun en ollut mitenkään rakastunutkaan),mutta en usko että meistä ois koskaan tullu kamuja.Olisin kyllä elelly ihan omassa ylhäisyydessäni :D

    SvaraRadera
  2. Siis en missään nimessä asuisi samassa asunnossa, ei. Jokainenhan me tarvitaan yksityisyytemme.

    Tottakai varmaan mustasukkaisuuden hetkiä tulisi, mutta ei niille saisi antaa valtaa. Seksihän on vain yksi osa, tärkeä tosin, avioliitossa, kyllä siinä on niin paljon muustakin kyse.

    Lapset silti voisivat olla tekemisissä päivittäin, kulkea kahden kodin väliä. Mä näen paljon positiivista tässä.

    En näe mitään syytä ettei voisi olla ystäviä, kun osaa asennoitua mustasukkaisuuteen oikein. Moniavioisessa perheessä jossa on lapsia, on kyllä pystyttävä tulemaan toimeen.

    Lisäksi, uskon että toiseksi vaimoksi tulevalle tilanne on helpompi kuin sille olemassa olevalle. Itse ainakin koin alussa ajatellessanio asiaa että se olisi helpompaa.

    Jos Allah suo, vaimo löytyy ja kaikki järjestyy avoimuuden ja lujan uskon voimalla. Inshallah!

    SvaraRadera
  3. Niin ja se, että vaimoista tulisi sydänystäviä, ei ole mikään ehto. Jos synkkaisi, niin synkkaisi, jos ei, niin toimeen on tultava ja kunnioitettava toisiaan. Ja olisimmehan me vaimot kuitenkin siskoja islamissa. Eihän mies toki sillä perusteella vaimoa etsi, että minä saisin ystävän, heh heee. Mutta se olisi ihana lisä.

    En minä voi muuttaa mieheni rakkautta toista vaimoa kohtaan, kuten ei toinen vaimokaan voisi miehensä tunteita minua kohtaan.

    Lisäksi Iraq on ymmärrykseni mukaan aika patriarkaalinen yhteiskunta vielä, asenteet tuntuu olevan erilaiset kuin monessa muussa ns. muslimimaassa. Moniavioisuus kukoistaa.

    SvaraRadera