"katsotaan keneltä menee hermo ensiksi-viikko"

Lomaviikko - hyvitys vai  rangaistus? Riippuu kenen näkökulmasta katsoo asiaa.

Mä olen aina ihmetellyt sitä että suomalaiset pariskunnat riitelevät eniten yhteisinä loma-aikoina ja naiset täyttävät mm. turvakodit. En ihmettele enää - tämän urheiluloman jälkeen.

Jos mä saisin päättää, niin tämä urheliluloma loppuis just nyt tähän paikkaan ja elämä palautuisi taas normaaliin uomiinsa. Mutta ei, tätä "lomaa" kestää vielä viikon loppuun, huoh!

Hyviä synonyymejä sanalle loma on mm: koettelemus, jynssäysviikko, "katsotaan keneltä menee hermo ensiksi-viikko", piinaviikko, "katsotaan mistä aineksista mamma on tehty-viikko" jne.

Tämä lomaviikko sucks ja tosi pahasti. Musta on tullut huonompi äiti sen ansiosta. Olen ollut aika tiukkana Miriamille, kun en vaan kestä sitä jatkuvaa naukumista. Ja mä olen kyllästynyt tuollaiseen ilonpilaamiseen, että kaikki on vaan huonosti, oli asiat vaikka kuinka hyvin. Nykyajan kakarat on hemmoteltu pilalle, omani ainakin. Kokoajan pitäisi olla joku eletroniikka viihdyttämässä ja siihenpä ei vanha kunnon telkkari enää kelpaa. Vaikka mamma osti  disneycahnnelinkin. Pah vaan!

En tykkää negatiivisistä otuksista ympärilläni, koska se tarttuu.

Kapteenikin on ollut paljon kotosalla, ei hän mua pahemmin häiritse. Ja pakkohan mun on tottua hänen läsnäoloonsa, koska menin naimisiinkin hänen kanssaan. Hän meinaan sanoi olevansa paaaljon enemmän kotona muuton jälkeen koska on tilaa saada työskentelyrauha. Jotenkin mua säälittää se että nykyisessä kodissa ei ole hänelle tilaa, mutta...Emmätiiä! Se on vaan tämä lomaviikko.

Ja se kun noi sotkee kotia kokoajan. Mä saan olla kokoajan siivoomassa. Miten ne onkin noin sotkijoita. Ja kissoillakin on joku karvanlähtöaika. Lattioilla liikkuu karvakasoja ihan kuin aaltoillen.

No mutta, kaikki ratkeaa taas parhain päin. Ensi maanantaina kun Miriam ja Kapteeni lähtevät kouluun, menen poikittain makaamaan olohuoneen lattialle ja nautin hiljaisuudesta. Ja siitä ettei kukaan marise mun vieressä.

Mutta huomenna, mä haluan mennä Toprpiin ostoksille. Voi kumpa Kapteeni sanoisi että mene rakas yksin, mä olen Miriamin kanssa. Ya Allah. En kysy.

Ensiksi menen Apteekkiin ostamaan tytöille matokuurit. Shahlaa on nimittäin niin laiha kun olla voi. Raukka!
Seuraavaksi suuntaan eläinkauppaan ja ostan vauvoilleni harjat ja muut kauneudenhoitovälineet! Mun tytöt pitää hoitaa hyvin jotta he ovat kauniita. Ja ostampa vähän vitamiinejäkin.
Sitten mä ajattelin suunnata vaikka Elgiganteniin hankkimaan sen printterin ja paperia mainoksien tekoon.
Vielä mun pitäisi mennä Jyskiin, hankkimaan muutama halpismatto uuteen kotiin. Niin ja ne verhotangot. Bauhausissa oli pitkiä tarjouksessa.

Siinähän sitä onkin raahaamista, mutta Miriam on onneksi kanssa vahva tyttö kantamaan. Kunhan ei vaan ole sillä Prinsessa tuulellaan.

On taas enenevässä määrin  kysellyt että pitäiskö hänen tyytyä vaan olemaan Prinsessa. Mä kysyin että miksi ihmeessä. Johon hän:"No kun Prinsessat ei tartte tehdä mitään, ei töitä, ei koulua, ja niillä on aina palvelijat ympärillä."

Pysähdyn juuri nyt pohtimaan; Kakarahan on Prinsessa!! Joo, kyllä hän käy koulua ja kärsii, kun pitää ihan taide- ja draamatunneilla käydä. Muita aineita hänellä ei ole tällähetkellä vaan muuta ohjelmaa.

Palvelijahan hänellä oikesti on, minä!!! Kauhea herääminen minulle todellisuuteen, olen näet lapsesta asti pelännyt joutuvani orjaksi! Nyt loppui palvelu, saa alkaa neiti sotilas passata ihan itse itseään! Sitähän Kapteenikin vaatii mua opettamaan hänelle, itsenäistymistä, ja näyttää esimerkkiä Miriamille passaten itse itseään. Mashallah!

Kerron Miriamille kaamean totuuden mm. Prinsessojen Victoria  ja Madelene todellisuudesta. Vakavaksi veti tyttären kasvot! Prinsessoilla vasta onkin paljon velvollisuuksia!

Nyt mä nautin hiljaisuudesta niin kauan kun sitä lystiä riittää. Kapteeni on kaupungilla ja Miriam nukkuu. Shaima nukkuu edessäni pöydällä ja Shählää nukkuu olohuoneen ikkunanlaudalla Miriamin sängyn vieressä.

On mulla kuitenkin ihana perhe, kestävät tälläistäkin ihmistä kuin minä! Alhamdulillah!