Tunnelmia

"Katsotaan kenellä menee hermot ensin-viikko" onkin hurahtanut viimeiseen päiväänsä. Eikä kenelläkään ole mennyt hermot! Alhamdulillah!

Eikä se ollut mitään kamalaa, pääosin aivan ihanaa yhdessäoloa Miriamin kanssa! Hän on niin murunen. Ja hän iloitsi niin siitä että lomaviikolla ei ole ollut kuin yksi migreenipäivä. Alhamdulillah.

Ja Miriam on ollut suht' hyväntuulinen, mutta olimmehan me kahtena päivänä shoppailemassakin. Se jos mikä saa Prinsessan hyvälle tuulelle.

Miriamhan kerää filmejä, ihan Brätsejä, Winxejä ja sitten japanilaisia. Niitä hän aina yrittää näillä ostosreissuilla metsästää. Ja koruthan on ehdoton menekki sekä asusteet.

Hänellä on muuten tosi hyvä maku. Paitsi koruissa mun mielestäni, sillä niissä pitää olla isoja, erivärisiä "Timantteja". Diamonts are the girls best friends! Joten mikä mä olen sanomaan että ne ei olisi kauniita.

Alhamdulillaah, Miriam rakastui lilaan väriin viime kesänä.

Mä olen aina inhonnut pinkkiä kuin ruttoa melkein, se on oikeen oksettanut mua imelyydellään ja häirinnyt silmiä. Mutta Miriampa rakastikin vuosikaudet uskollisesti juuri pinkkiä. Oli se siis kidutusta alkuun, koska hähän halusikaiken pinkkinä. Mutta sitten mä vaan alistuin ajatukselle ja totuinkin siihen että pitää katsella pääasiassa vaan pinkkiä. Juuri kun mä totuin, hän hyväksyi myös cerisen. Se vasta sattuikin silmiin, mutta siihenkin totuin, värit pukevat häntä hyvin.

Sitten kesällä hän vaan rakastui lilaan. Kaikki pinkit on ihan äklöjä, ceriset vielä menee jotenkin kotona. Ja Miriam kun on sellainen huivifriikki, täytyy olla huiveja ja paljon. Olenkin nyt metsästellyt liloja huiveja.

Voin jo kuvitella maanantai aamun, Miriam pukemassa kaikki ne timanttisormukset, hanskat, joita hän myös hamstraa, baskeri päähän ja kaulaan liehumaan uusi lila huivi. Niin ja vielä lila "tie back" huivi. Hän rakastaa noita tie backejä, no mä en niistä pidä, koska ne ei peitä mun hiuksia, joten hän saa ne kernaasti ja ostinkin varta vasten hänelle lilan.

Puhuttiin tässä ostoksilla ollessa väreistä, koska hän valitsi uuden kodin oman huoneeseensa punaisen lampun. Hän pitää myös muista väreistä kuin lilasta. Alhamdulillah. Mutta hänen huoneen verhot on oltav lilat! Suotakoon se hänelle. Saa valita itse huoneeseensa kaiken. Matonkin hän valitsi itse, beshin kiinalaisin kirjamerkein reunustetun maton.

Meillä on vielä 24 päivää muuttoon, on se sitten ihanaa kun päästään sinne uuteen kotiin inshallah. Alhamdulillah että saimme sen asunnon näin pian. Odotan suurella innolla sitä tilaa. meillä on jo sopimus, mikä huone on kenellekin.

Kapteeni on varannut itselleen olohuoneen. Siellä on hänen tietokone ja läppäri. Ja tietysti iso televisio. Ja moooonta sohvaa. :)
Suotakoon se hänelle, olen nyt avarakatseinen. Mutta mielestäni vain mies egonsa kanssa rohkenee sanoa että "olohuone on minua ja minua ei häiritä!" No onhan hän isäntä talossa ja hyvä onkin, joten asia on sovittu.

Miriamilla on se pienempi makuuhuone, sellainen vähän pitkulainen. Sinne Miriam saa läppärinsä ja kannettavan DVD:nsä. Yöksi taidan vaan korjata parempaan talteen ettei tyttö innostu öisin liikaa. :)

Sitten keittiössä on "kuulemma" mun läppärin paikka.

Tai sitten "mun huoneessani", jossa myös Kapteeni nukkuu. Sinne tulee luultavasti mun läppäri ja mun TV jossa on DVD. Sellanen 19" pieni. Sieltä on myös pääsy parvekkeelle joka on ihana lasitettu.

Mä tykkään sänkyvaatteiden tuulettamisesta ja tässä nykyisessä asunnossahan meillä on oma piha, jossa ei ole aitausta, ollaan siis koko vastapäisen kerrostalollisen kummasteltavana. Kun tuuletin ramadanina ensi kerran sänkyvaatteita pihallamme, naapurin lapset koputivat ikkunaan ja kysyivät Amulta että miksi mä olen heittänyt sänkyvaatteet ulos. Kapteenikin oli itsekseen ihmetellyt sitä ja mä kerroin että suomalaisilla on tapana tuulettaa sänkyvaatteita, mä vaan teen sen useammin kuin muut ehkä. Ne kysyvät yhteen ääneen että miksi! Selitin että tyynyistä ja peitoista tulee raikkaan ulkoilman tuoksuiset ja samalla tulee aina pölytettyä ne. Ei ne kyllä ymmärrä.

Toinen asia mitä meidän naapurit ei ymmärrä, on se että Kapteeni hyväksyi mun kissani ja nyt meillä on vielä toinen! Ja vielä musta kissa, joka katselee silmillään kuin olisi jo yhden syönyt ja toista aloittamassa! Eikä vaan hyväksynyt, vaan rakastaa niitä kannellen niitä, juosten ulkona Shayman perässä kun Kapteeni on päättänyt että Shaymalla on sisääntuloaika ja kantelee häntä ympäri pihaa. Ja puhuu ikkunasta Shaimalle jos hän on lähipiirissä.

Koska muutamme yhden kerroksen ylös maanpinnalta, myös Shaymasta on tultava sisäkissa. Katsotaan miten käy. Laitan kyllä huonekaluja parvekkeelle, jotta tytöt saavat rauhassa katsella ulos.

Mun ompelukoneella ja ompelupöydällä ei ole vielä paikkaa. Ajattelin eteisestä lohkaista niille tilan. Ja enpähän silloin sotke kenenkään tilaa. Siinä onkin yksi sopiva syvennys. Voi olla että laitan myös Miriamin koneet siihen, sillä autistisella on selkeää jos oma makuuhuone on selkeästi vain nukkumista varten. Enkä mä oikeastaan halua tuota mallia että kaikki eristäytyy omiin loksuihinsa. Varsinkaan Miriam.

Mutta nyt kun mä katson tätä uuden kodin järjestelyä, näen että kaikilla on oma linnoituksensa  e l e k t r o n i i k k o i n e e n. Kamala miten me ollaan riippuvaisia koneista! Tää on juuri se ongelma mun mielestäni, joka tekee ihmisistä niin epäsosiaalisia!

Mutta olen päättänyt että mun kamarini ovi on auki aina, jos Kapteeni ei ole siellä sisällä.

On se mielenkiintoista sitten nähdä minkänäköistä elämää me siellä uudessa kodissa sitten vietetään.

Sitä odotellessa, Toivotan teille kaikille Allahin runsasta siunausta!