Alhamdulillah kaikesta

Assalaam kaikki lukijani!

En ole aikoihin ollutkaan bloggausvireessä, johtuneeko kaikista elämäni haasteista. Allahu ääläm. Tämäkääm ei ole mitään niin mielenkiintoista asiaa.

Mä olin viikon aivan kauheessa hermokivussa, ei tullut montaa unen hetkeä, enkä saanut oikein mitään tehtyä. Kunnes.

Pyysin veljeä joka oli hajjilla tekemään mulle duaa ja hän ilmoitti että näin hän olikin tehnyt. Pari päivää sitten kivut helpotti pikkuhiljaa. Ja viimeyönä nukuin ihan ilman kipulääkettä 10h alhamdulillah. En muista milloin tälläistä on tapahtunut. Ja olen muutenkin energinen, subhaan Allah.

Sitten ajattelin kertoa Shahinin kuulumisia, siis tämänn keskimmäisen poikani, joka on siellä sairaalassa. Ei mene oikein hyvin. Siis hänellähän menee IVnä solumyrkyt ja gammaglobuliini ja se gammaglobuliini jouduttiin keskeyttämään kuumeilun takia, mutta jatkettiin myöhemmin.

Ensiviikolla on taas verikokeet että miten arvot ovat. Ja alkaa tutkimukset miten paljon sydänlihas on tuhoutunut. CK MB arvot ovat huikeat ja lepopulssikin 100 luokkaa ja ei laske millään. Taas mua pelottaa.

Hän pyysi mua tulemaan tapaaman häntä lähiaikoina, hän sanoi "ei tiedä miten tässä käy". Ensimmäisen kerran hän puhuu sairaudesta tuohon sävyyn. Oi Allah! Ole meitä lähellä Allah, amiin.

Ja vielä, soitin Suomeen miniälleni ja hän kertoi että vanhin poikani on sairaalassa, keuhkokuumeessa! Miniän isä oli menehtynyt keuhkokuumeeseen, tosin hänellä oli myös leukemia. Pojalla on happiarvot huonot ja saakin lisähappea.

Pyysin miniääni kysymään pojaltani että saanko soittaa hänelle sairaalaan. Vastaus oli ei. Inshallah hän siitä toipuu, pienten lasten isä kun on. Lastenlasten kanssakaan en saa puhua, mutta miniän kanssa kyllä, alhamdulillah, saan jotain kuulumisia.

Elämä on merkillistä. Haasteita täynnä. Allah vain tietää kaiken tarkoituksen. Pyytäisinkin teitä taas muistamaan meitä duassanne.

Jazakom Allah khayran!