Tyttymättömyss

Mikä ihme ihmistä vaivaa? Ihmistä jolla on kaikki hyvin, suuremmalla mittapuulla todella hyvin. Mutta, että aina pitää valittaa ja olla tyytymätön. Olen kurrkkuani myöten täynnä tuota valittajaa. Hän on mulle omalla tavallaan rakas, mutta nyt mä alan kyllästyä häneen.

Pitäiskö tuo valittaja lähettää hetkeksi johonkin vähemmän loistokkaisiin oloihin, niin jopas alkaisi rouva ymmärtämään oman elämänsä loistokkaat olosuhteet. Mutta voi olla että hän unohtaisi ne saman tien kun taas saisi sen "hopealusikan" käteensä.

Tuolle ihmiselle olisi ihan oikein että joutuisi kaivamaan kasvimaalta kasviksensa keitoksiinsa, kynimään miehensä tappaman kanan ja valmistamaan sen, ihan ilman wokkipannuja ja höyrykattiloita. Se olisi sille ihan oikein!!!

Sille olisi myös oikein että se saisi pestä sementtilattian päällä kyykkimällä pesuvadissa kaikki pyykit, siitähän rouva riemastuisi!  Ei olisi madamella pyykkitupaa ja miestä joka kantaa pyykkikorin sinne.

Sitten se joutuisi monta kertaa päivässä hinkkaamaan niitä sementtilattioita jollain luudalla, ei olisikaan mikrokuitumoppia ja langatonta imuria! Palauttaisko tämä maanpinnalle rouvan?

Jos ei, niin sitten rouva joutuis hakemaan kanistereilla kaivolta vettä ja raahaamaan sen kotiin, siinä sitä olisi näkemistä, se varmaan itkisi, repisi hiuksiaan ja kiroilisi. Mutta mikään, ei mikään auttaisi häntä.

Sitten kun se haluaisi puhdistautua, taas se joutuisi raahaamaan vedet kanisterillä, lämmittämään yhen kattilallisen, laittaa sopivan veden ämpäriin ja kauhomaan jollain kipolla vettä päällensä jääkylmässä talossa ja siinä olisi rouvan kylpy ja suihku. Melkein naurattaa vahingonilosta.

Sitten kun matamin kuviteltu mies tulisi kotiin valmiiksi hermostuneena ja nälkäisenä, niin kaikki pitäisi olla tip top miehen nenän alla ja vaimo suloisena hymyillä vierellä tai voisi tulla isompia ongelmia rouvalle.

Sitten tämä kuviteltu mies lähtisi hyvässä lykyssä kahvilaan. No mutta kyllähän rouvalla ajanviettettä riittää, siivota keittiö ja tiskit  ja huoneet.

Lastenhoidosta en edes puhunut mitään vielä.

Olisiko tuolla matamilla jo luu kurkussa? Itkisikö hän ja anelisi miestään päästämään hänet entiseen elämäänsä? En tiedä, tämä madam voisi olla niin raivo, että uhkailisi miestään että jättää tämän ikuisiksi ajoiksi jos ei juuri pääse kotiin omaan ihanaan elämäänsä.

Olisiko tuo ihminen ottanut opiksi? Mene ja tiedä!

Ihmettelen vaan että miten tuon rouvan mies kestää häntä ja jopa hemmottelee ja kutsuu vaimoa  parhaaksi asiaksi mitä hänen elämässään on ikinä tapahtunut! Mashallah. Allah antakoon tuolle miehelle parhaan paikan paratiisissa, amiin!

Lupaan itselleni, että muutan asennettani kaikkiin kamaliin vastoinkäymisiin elämässäni. Niitä ovat siivous mikrokuitumopilla ja  langattomalla imurilla, ruuanlaittaminen itselle ja tyttärelle.

Tuo järkyttävä matamihan olen tietysti minä. Allah armahtakoon ja auttakoon, amiin!