Äitini, kultainen, rakas Äitini!

Haluan esitellä teille mun rakkaan Äitini: Hauskempaa ihmistä saa hakea, hän on luonnonlahjakkuus. Maalaistalon tytär. Yksinkertainen 82 vuotias Rouva.

Tässä samalla paljastuu huumontajuni, joka voi olla monen mielestä sairas. Nauran itselleni, omille kömmähdyksille, arkielämälle ja kaikelle hasuulle todellisuudelle, sillä eihän kaikkea tarvitse ottaa kuolemanvakavasti tai tulee kuolema. Ja nauran vitseille, rumillekin. Toivon ettei kukaan loukkaannu.

Äitini, joka ei osaa edes avata tietokonetta ja ei ymmärrä siitä yhtään mitään, soitti minulle ja sanoi "lähetin siulle sähköpostia!" Minä:"mitä mitä, miten sä osasit??" "No soitin sulle, ja sitte siellä alko joku kone puhumaan ulkomaan kieltä ja mie puhuin sulle siihen sähköpostin!!!" Ihana!!!!

Ja sitten, soitin Äidille ja sanoin että lähetän tekstiviestillä mun uuden osoitteen hänen kännykkään ja veli saa kirjoittaa sen ylös sieltä koska Äitini osaa vain soittaa kännykällä, ja ladata sen. Äiti tuumasi "Et sie voi, ei minun kännykässä ole mitään tekstiviestiä!" Hihihiiiiiii! Äiti väitti kivenkovaan että hänelle ei voi viestittää koska ei ole ostanut kännykkäänsä tekstiviestiä. Jippiiii!!!!

Kun minä käännyin muslimiksi, en ollut käynyt kotona 5:teen kuukauteen. Äidin kanssa tuli konflikti kun rakas Isäni poistui keskuudestamme samana vuonna. Mä surin niin kamalasti ja syvästi etten kestänyt Äitiänikään.

Joulukuussa 1999 soitin Äidille ja aloin tehdä sovintoa, koska siskoni oli käynyt luonani ja sanonut että Äiti haluaisi sopia. Äiti pyysi käymään. Minä menin. Olin ollut muslimi reilun kuukauden.

Oli joulunalusaika ja ramadankin vielä ja Äiti yritti että paistanko sulle läskiä, uuuuf! Selitin, että koska olen muslimi, en syä enää sikaa. Ja selitin että on ramadan, joten en syö enkä juo yhtään mitään muutakaan. Se oli Äidille ihan kamalaa, koska hän on valtavan vieraanvarainen ihminen ja osoittaa varmaan kiintymystään tuputtamalla meille ruokaa.

Äiti oli kauhean vaivautunut. Katseli kaikkea muuta, mutta ei minun huivitettua olemustani. Katseli muistaakseni eniten kattoon ja pakeni hellan luo paistamaan sitä läskiään ettei vaan tarvitse kohdata minua, outona muslimina.

Mutta mä olin raudanluja. En osannut pehmentää alkutaivalta yhtään Äidilleni, nyt osaisin olla jo lempeämpi ja antaa hänelle enemmän tilaa.

Olin kääntymisestä asti ajatellut että mikään muu elämässä ei merkitse minulle yhtään mitään sen rinnalla että olen saanut kääntyä muslimiksi,  kuin palvella Allahia, tulla hyväksi muslimiksi ja noudattaa ja oppia mahdollisimman tarkasti ja paljon islamia.

Äiti oli varmasti kertonut tulevasta vierailustani läheiselleen, nyt jo edesmenelle siskolleen Mirjamille, sillä täti soitti Äidille vierailuni aikana. Olin juuri aloittanut rukouksen takakammarissa. Olinhan vasta ollut reilun kuukauden muslimi, joten en tuossa vaiheessa osanut sulkea ympäristöä täydellisesti pois, kuten myöhemmin opin tekemään.

Kesken rukouksen kuulin kun Äiti sanoi siskolleen "Satu on täällä nyt, tuolla se rukoilee takapuoli pystyssä takakammarissa".  Silloin mua ei yhtään huvittanut tuo lausahdus, mutta kyllä sitä ollaan jälkeenpäin naurettu läheisten siskojen kanssa. Äiti kulta parka, oli hän varmaan hukassa alkuaikoina.

Ja alkuajoilta taas tapaus. Olin ollut lähes vuoden muslimi ja enhän mä ollut vielä naimisissa. Naapurin tytär oli opettaja, erittäin harras, harjoittava kristitty. Olin ollut hänen työparina koulussa apuopettajana muutaman vuoden aiemmin. Äitini oli tavannut jossain ompeluseurassa hänet ja hän oli kysynyt mun kuulumisia. Äitini oli kertonut että minusta oli tullut muslimi. Naapurin tytär oli kamalan järkyttynyt ja kysynyt että miten sellainen on voinut tapahtua, johon Äitini vastasi että olin mennyt muslimin kanssa naimisiin ja kääntynyt sen miehen takia!!! No niin tietysti oli naapurin tytär tuumannut.

Äiti soitti minulle ja kertoi että oli tavannut tämän naapurin tyttären joka oli lähettänyt minulle paljon terveisiä. Ja sitten Äiti kertoi heidän keskustelustaan. No kysyin äidiltä että miksi sinä kerroit hänelle tapahtuneen väärin johon Äitini vastasi että "ai niin, ethän sie olekkaan naimisissa, mie unohin". Unohdit!!??!! Rakas Äiti, päästi valkoisen valheen, koska miten kukaan muu koska ei hänkään voi ymmärtää että miten joku kääntyy vaan muslimiksi. Ihan outo juttu, niin outo ettei osaa käsitellä.

Sitten pari vuotta myöhemmin sattui hauska juttu. Olimme silloisen mieheni ja kahden poikani ja miniäni kanssa lapsuuskodissani grillaamassa. No aterioinnin jälkeen teen arabian kielellä duaa ja pyysin äitiä sanomaan perässäni. Äiti teki työtä käskettyä siihen asti kun tuli kohta "mina muslimiin", silloin äiti pamautti että " Herrajumala, en mie voi sellaista sanoa, sie yrität tehdä miusta muslimin, mutta en mie ole! Mie olen kristtitty!" Naurultani yritin selittää että sanat ovat arabiankielisiä eikä mikään uskontunnustus. Oli Mamman ilmeessä näkemistä! Kamalaa oikeastaan että mun Äitini epäili minun tekevän hänestä salakavalasti muslimin! Ja miten yllättäen vakaumuksesta tuli tärkeä hänelle.

Nyt kun mulla on kolmas (ja Allah varjelkoon, myös viimeinen) avioliitto, äidilläni ei ole ainakaan muslimimiehistä mitään pahaa sanottavaa, ainakaan minun. Hänelle on tullut hyvä kuva siitä että muslimimiehet ovat kärsivällisiä, erittäin kohteliaita ja avuliaita. Alhamdulillaah.

Nyt en oikeein sana luista, en osaa yhtään kirjoittaa. Mutta kai jotain tuli ulos.