Uusi vuosi - uudet kujeet

Rakkaat ystävät!
Toivon teille kaikille parempaa uutta vuotta 2011 kuin mennyttä vuotta! Allah, Jumala siunatkoon teitä kaikkia ja varjelkoon kaikelta pahalta, rakkaat. Ameen! 

Kello on hurahtanut aamuseitsemään tänä vuoden ensimmäisenä päivänä. Yö hurahti siinä, että rakennan kotisivuja yhdelle yritykselle. Ihan kivaa puuhaa. No valtaosa yöstä meni kyllä oikeasti Nat Geo Wildia kytätessä :)
Kun alkoi sivunteko hieman tökkimään vastaan, päätin kirjoittaa teille kuulumisia. On siitä edellisestä jo aikaakin. Ei mulla kyllä mitään erityistä, järkevää ole.


Muuten, uudenvuoden ilotulitukset olivat mahtavat ja kestivät tunnin. Ihmettelin tätä valtavaa ilotulittamista, sillä meidän käytävältä näkee vain tämän meidän kadunpätkän. Kuvasimme videota sairaalassa olevalle keskimmäiselle pojalleni. Hänellä on alkanut muuten CK arvo laskemaan tällä hoidolla ihan kovasti. On siinä paljon arvoja pielessä, mutta ainakin lääke puree. Ja asiasta kolmanteen, kissat olivat ihan kauhuissan kun ilotuliyus alkoi, mutta olihan se aivan kuin sota olisi alkanut, kamalaa, se melu. Mutta yllätys, Shählää olikin sitten se rohkea joka ei niin pelännytkään, Shaima lymyili jossain sohvien takana.


Janne on täällä kanssamme ja tietysti aika ikävystynyt toisaalta, koska on aika yksinäistä. On muuten aika kova koulu muuttaa uuteen maahan, vaikka Ruotsi on lähellä Suomea, on systeemit aivan erilaiset. On niissä oppimista ja kova homma luoda uusia kontakteja. Kyllä mullakin oli ensi vuodet vaikeita, tuli muutamat itkut vaikka olikin ihana mies rinnalla. Mutta me oltiinkin sitten Exän kanssa kuin paita ja peppu, aina yhdessä koska meillä oli vain toisemme. Mashallah. Mä näin muuten kahtena yönä unta hänestä, oli ihana herätä kun oli onnellinen olo. Mä sanon sen suoraan koska se on näin.

No Janne katseli tyttöjä kun minä katselin ilotulitusta.

Miriam toivoi uudenvuoden toivomuksen että saisi oman pappansa takaisin, siis mun EXän. Mun toivomus oli että saisimme asunnon Malmösta ja päästäisiin ennen ensi syksyä sinne asumaan, inshallah ya Rabbii.


Prinsessa Miriam on aika kiihkeässä vaiheessa, komentelee, yrittää ihan hallita, rankaisee ja tappelee erittäin lahjakkaasti verbaalisestikin. Kiva. Kiva että oppii, mutta kyllä kirosanat lentelee. Mun on pakko kertoa tämä vaikka onkin ihan kauhea, Miriam sanoi ykspäivä Jannelle: "Mä kyllä käsken mun lapset vittuilee sun lapsille!!!" Siis apua!! :)))) Mistä se oppii kaiken tuon?


Itse olen aika lailla tyytyväinen olotilaani, asunto on ihan kiva, kissat kotiutuneet ihanasti ja onhan meillä kaksi akvaariotakin, da daa. Tosi kauniita. Mutta olipas arvokas paukku. Minä kun  kuvittelin että ne akvaariot ovat se kallein osa, mutta ei, kyllä ne kaikki muut tilpehöörit kuten hiekka (sehän on oltava upeaa), koristeet, lämpömittarit, desifiointiaine, sieni./parasiittilääke ja kalat! Ostimme nimittäin ensimmäisessä kalasatsissa myös 5 kpl Dalmatialaisia ja myyjä vakuutti että kaikki ostamamme kalat sopivat yhteen eikä ole vaaraksi muille. Mutta, ne oli aivan mahdottomia ne Dalmatialaiset, söivät evät ja pyrstöt muilta kaloilta! Ällöjä! Kaloja alkoi kuolemaan heti ensimmäisenä päivänä  ja en ensimmäiseen kalaan kiinnittänyt huomiota, koska alussa saatta kuolla kala pari. Sitten aloitettiin Jannen kanssa katselemaan raatoja ja huomasimme että evät ja pyrstöt oli poissa. Ja ne Dalmatialaiset alkoi jopa hyökätä kahden kultakalamme kimppuun. Ensi kalasatsi maksoi 600 kr ja muutama vain jäi henkiin. Ei kun toista satsia ostamaan, sama myyjä ei ollut paikalla ja kun valitin asiasta, sanoi toinen myyjä että kaloilla ei ole takuuta! Torvelo oikein, selitin sille koko tarinan ja sanoin että kyllä myyjällä on todellakin vastuu koska hän johti meitä harhaan. Pah! Ei mitään aleja, kaloja pusseihin 600 kruunulla taas. Mutta kyllä ovat hienoja ja pärjäävät hyvin. Paitsi että ostin yhden pariskunnan joka tekee helposti kakaroita tai poikasia. Mutta, morsian kuoli ekana päivänä. Miriam sanoi että se kuoli siksi, koska se ei halunnut naimisiin tuon sulhasen kanssa, järjestetty juttu meinaan. Sulho kuoli tänään, kai turhautumiseen. Koska vaimo ei huolinut. Hahahhaaa, ollaan me porukkaa!


Kapuhan asuu siellä vanhassa yksiössämme, ainakin toistaiseksi. Ei ole kertonut löysikö jo uuden asunnon, koska ilmeisesti pitäisi muuttaa kolmas tammikuuta pois. Mutten oikeen tiedä asioistaan kun ei niin keskustella. Mutta vaikuttaa siltä että me kaikki olemme tyytyväisiä nykyiseen järjestelyyn, niin mikäs siinä.


Mäkin olen niin tyytyväinen asuessani vain lasten kanssa. Oma koti kullan kallis ja oma rauha. 


Mun pitäis vaan saada lisäenergiaa jostain, koska olen ottanut aika lailla itselleni vastuullisia tehtäviä entisten lisäksi. Se yritys jonka kotisivuja mä rakennan on mun perheenjäsenen yritys. Mä alan hoitamaan sen yrityksen markkinointia ja myyntiäkin jossain määrin, koska mullahan on siihen koulutuskin. Ja se on jotain ihanaa. Ihan vaan auttaakseni, koska en halua että yhtiön rahoja tuhlataan ulkopuolisille tarpeettomasti. Ajatella, että paperimainoksen suunnittelu maksaa 200€!! Nyt me suunnittelimme siihen vain logon ja minä huolehdin lopusta ja hinnaksi tulee 0€. Hienoa, jos voi auttaa.


Että on tässä monenmoista projektia menossa. Toivon teille kaikille antoisaa elämää. Nautitaan joka päivästä, huomisesta emme tiedä. Olette rakkaita !

Elämää

Assalama kaikki lukijani!

On ollut niin muutoksia täynnä tämä elämä etten ole saanut blogattua yhtään. On tuntunut vaikealta kirjoittaa.

Ensin oli se hirveä hässäkkä poikani sairastumisen kanssa, mutta luulen että sekin opetti meille kaikille perheenjäsenille paljon. Alhamdulillaah, Jumala on suurin.

Kun tulin sieltä Suomesta, Jossa muuten olin rakkaan Huda siskon hemmoteltavana ja tapasin Imaninkin ex tempore, tulin tähän uuteen asuntoomme lapsineni. Kapteeni jäi vanhaan yksiöön.

Tuntuu siltä että yhdessä asumisemme on tullut siihen pisteeseen, ettemme enää suunnittele sitä vaan asumme tahoillamme. Tämän takia aikanani ajattelin että toisen vaimon osa sopii minulle hyvin.

Mun perheeni on vaativa ja siihen on vaikea hypätä vieraan sisään. Eikä siihen varmasti niin vain pääsekään. Se vaatii erityisiä taitoja, muunmuuassa Isän-, opettajan-, psykologin- ja elämäntaitoja. EXäni oli perfect tuohon rooliin, tietysti 4 lapsen isäkin kun oli ja elämää nähnyt muuallakin kuin Libanonissa. Subhaan Allah, se oli hyvää aikaa. Ylistys Allahille.

Kapteenihan on kiltti ihminen, muttei ole isä-koulua vielä käynytkään, sotilashenkilö joka näkyy hänen komennoissaan ja tyypillinen patriarkaalisen vanhanhoillisen yhteiskunnan ja kasvatuksen edustaja. On sillä varmaan ollut miettimistä minun kanssani, heh heee. Lisäksi akateemikkona hän on tyypillinen hajamielinen professori-tyyppi. Ei mikään helppo tehtävä herätellä toista tähän arkeen.

Mäkin olen tehnyt isoja näkyviä ratkaisuja elämässäni ja niitäkin on varmaan vaikea sulatella.

Mutta yhtä mä ihmettelen. Kun kaikki näyttää olevan niin tarkoitettua ja Allahin johdatus tuntuu olevan asian päällä, niin miksi se sitten onkin ihan jotain muuta se lopputulos? Ihmettelen. Ja olen aika pettynytkin nyt kun silmät on auenneet. Alkuun oli vain shokki, jonka takia kai räyhäsin niin paljon. No ylistys Allahille maailmojen valtiaalle.

Kiitos teille kaikille ystävilleni kun olette olleet rinnallani kaikkissa myrskyissä. Allah teitä kaikkia siunatkoon.

Mähän olen asunut vuosia Malmössä ennen tätä mun muuttokierrostani. Olen alkanut etsimään sieltä taas auntoa. Jos Allah suo, muutamme sinne lapsien kanssa.

Mä olen jo liian väsynyt kaikkeen jatkuvaan muutokseen ja häslinkiin, haluan kotiin. Ya Allah.

Allahin siunausta ja varjellusta teille kaikille!